KASKIVILJELYÄ VÄISÄLÄNMÄELLÄ Kuva pihlajasta
1994 kaskettua peltoa Maanviljelyksen alkumuotona oli kaikkialla Suomessa kaskenpoltto, joka itäisessä Suomessa säilyi elinvoimaisena 1900-luvun alkuun saakka. Kaskiviljelyssä alueen puusto poltettiin ja aluetta viljeltiin muutaman vuoden ajan. Puuston polttaminen lisäsi ravinteisuutta muuten karuilla mailla, mutta tämä ravinnelisä oli kulutettu muutamassa vuodessa. Tämän jälkeen jo viljelty alue voitiin jättää karjan laitumeksi tai antaa jälleen metsittyä.
Kaskikierto tuli samalle alueelle noin 20 - 40 vuoden välein. Kaskeaminen soveltui sekä havu- että lehtipuumetsiin. Itäsuomessa yleisin muoto oli havumetsäkaski eli huuhta. Ensin isot puut kolottiin ja niiden annettiin kuivua muutaman vuoden. Kaskettavan alueen puut kaadettiin yleensä edellisenä kesänä. Seuraavana kesänä puut karsittiin ja levitettiin tasaisesti poltettavalle alueelle. Ensimmäisenä viljeltiin yleensä ruista. Muita viljeltyjä kasveja olivat  mm. nauris, kaura ja ohra.

Pääsivulle